Ihmiset 

Lisälehti Kuusamon historiaan: Kuusamossa 150 vuotta teollista toimintaa

Kuusamolainen tietokirjailija Valma Lämsä on saanut valmiiksi suururakan, 381-sivuinen kirja ”Kuusamo 150-teollisuus – liippapitäjästä kansainvälisyyteen” julkistettiin 29.7.2023. Kaiken kaikkiaan kirjaprojektiin meni aikaa 24 vuotta. Tietokirjailija kertoo, että urakka sai alkunsa 1990-luvulla, kun hän alkoi kerätä tietoja isänsä Johan Moilasen vaiheista ja Vuotungin Jyrkänkosken liippatehtaan asioista, aluksi sukulaisten arkistoista ja myöhemmin muistakin lähteistä. Hänen isänsä ja muutamat sukulaiset olivat liippatehtaan omistajia ja myöhemmin mukana myös sahalaitoksessa. Liippatehtaan historiasta Valma Lämsä on julkaissut neljä tietokirjaa vuosina 2011-15.

Nyt julkistettu tietokirja on hyvä lisä Kuusamon historiasta kertovaan kirjallisuuteen. Aiemmin on julkaistu mm. Kuusamon pitäjän historia, seurakunnan historia, Kuusamon oppikoulun historia, kuusamolaisten sotahistoria toisessa maailmansodassa, isojaon historia. Lisäksi on julkaistu lukuisia pienempiä historiikkeja eri aloilta Kuusamossa.

– Tämä Kuusamo 150-teollisuus historiakirja ei ole täydellinen, mutta se voi antaa ajatuksia luottaa tulevaisuuteen ja tehdä rohkeitakin päätöksiä tulevien sukupolvien hyväksi. Viime sodasta palattuaan esi-isämme ja vanhempamme näkivät Kuusamon tuhkana. Kotiseutu piti jälleenrakentaa tyhjästä, summaa tietokirjailija Valma Lämsä uusinta teostaan.

Valma Lämsän kirjan suurin anti on mielestäni sodan jälkeisen ajan eli 1944 jälkeen tapahtuneen kehityksen kartoittaminen ja aikatauluttaminen Kuusamon elinkeinoissa ja teollisuudessa. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen aikasarja, josta näkee havainnollisesti, millainen kehitys on ollut. Aikasarjaan on merkitty erilaisten teollisten yritysten aloittamisvuodet aina vuodesta 1868 lähtien. Aikasarjasta saa hyvän käsityksen Kuusamon elinkeinojen ja teollisuuden kehityksestä.

Kirjassa on paljon uutta tietoa Kuusamon elinkeinojen kehittymisestä aina vuodesta 1868 lähtien, jolloin kunnallishallinto alkoi Kuusamossa. Alkuvuosikymmeninä Kuusamoa luonnehdittiin liippapitäjäksi, ensimmäiset teolliset yritykset olivat liippahiomoita. Varsinkin Vuotungin seudulla Jyrkänkoskella hiottiin liippoja, ensin käsityönä ja myöhemmässä vaiheessa otettiin koskivoima avuksi. Liipat olivat hyvässä maineessa, niitä vietiin ulkomaille saakka.

Kuusamon liuskekivi oli kuuluisa paitsi liipoistaan niin myös lattiakivenä. Eduskunnan pyörösalin lattia on 1930-luvulla päällystetty hiotulla kuusamolaisella liuskekivellä.

Laatikkoon anekdootti:

Anekdootti Kuusamon liipasta:

Kuusamolaisilla ja taivalkoskelaisilla ei aina ole ollut maitovellivälit keskenään. Joskus sodan jälkeen istuivat kuusamolainen Määttä ja taivalkoskelainen Mannila postiautossa matkalla Ouluun.

Taivalkosken mies kyseli, että minkälainen liippavuosi oli Kuusamossa?

Kuusamolainen kaivoi repustaan liipan ja kopautti sillä kysyjää päähän ja totesi:

– Vähän raaoiksi jäivät tänä vuonna, kovia ovat. Pitää vielä kypsyttää.

Puujalostusteollisuuden esteenä Kuusamossa oli isojaon viivästyminen. Pienempiä sahalaitoksia oli jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Valtion metsistä hakattiin tukkeja Oulankajoen rantametsistä ja puut uitettiin Paanajärven kautta alaspäin aina Vienan meren rannalle saakka. Paanajärvellä toimi ns. Leivon saha järven länsipäässä. Itärajan sulkeutuminen 1920 lopetti orastavan puunjalostusteollisuuden kuin seinään Kuusamossa.

Varsinaisesti suurempi sahateollisuus Kuusamossa alkoi sotien jälkeen. Puukauppa alkoi käydä, kun isojako viimein saatiin 1950-luvun puolivälissä valmiiksi. Toiminnassa olivat mm. Virranniemen ja Pölkin sahat. Nykyisin suurin sahayritys on Pölkky Oy, joka vuonna 2022 myytiin itävaltalaiselle yhtiölle.

Elintarviketeollisuus suuremmassa mittakaavassa alkoi 1950-luvulla, kun Kuusamon Osuusmeijeri perustettiin. Nykyisin meijeri on nimeltään Kuusamon Juusto Oy. Kuusamo on kalapitäjä ja muikkua ja särkeä ryhdyttiin jalostamaan ja purkittamaan 1960-70 luvuilla. Pioneerina oli Martti Palosaari, jonka valmistamia särkisardiinipurkkeja vieläkin muistellaan.

Kuusamo on tunnettu matkailupitäjä ja turismia on pitäjässä harjoitettu iät ja ajat. Matkailullisesti Kuusamo tuli enemmälti turistien tietoisuuteen 1930-luvulla, silloin Paanajärvellä oli runsaasti turisteja liikkeellä, vierailemassa ”Suomen Sveitsissä”. Rukatunturin matkailuteollisuuden alku tapahtui 1960-luvulla, kun Rukalle saatiin ensimmäinen hiihtohissi laskettelijoita palvelemaan.

Kirjasta löytyy hyvin kirjoitettua taustoitusta Kuusamon elinkeinojen synnystä ja kehityksessä. Runsas ja harvinainen kuvitus elävöittävät tekstiä. Isojen yritysten lisäksi kirjassa on tietoa myös pienemmistä paikkakunnalla toimineista/toimivista yrityksistä eri sektoreilla.

Valma Lämsä 2023: Kuusamo 150-teollisuus – liippapitäjästä kansainvälisyyteen. 381 ss. Rakali Oy.

Koski valjastettiin liippateollisuudelle

– Olen Jyrkänkosken tehtaan tytär ja kuullut liippatehtaan tarinoita jo äidin kohdussa, sanoo Valma Lämsä, omaa sukua Moilanen.

Matti Eksymä valjasti Jyrkänkosken voiman. Liippatehdas perustettiin vuonna 1913. Liippoja oli Kuusamossa tehty aikaisemminkin, mutta ei teollisessa mittakaavassa vaan käsityönä kodeissa. Tämä oli pitänyt monta perhettä leivässä aikoina, jolloin rahalla ei saanut ruokaa, mutta liipoilla sai.

Liippojen valmistus Jyrkänkoskella jatkui aina vuoteen 1949, jolloin tuotanto kävi kannattamattomaksi. Jyrkänkoskella oli myös saha ja mylly. Koskelle saatiin sähköt jo vuonna 1925. Laitosten omistuksen vaiheet olivat moninaiset.

Liippatehdas tarjosi työtä monille. Suuria koneita käyttivät miehet, naiset tekivät viimeistelytyön.

– Missä isä on, no se on tehtaalla, kertoili Eila Tenhunen isästään, joka on hionut Jyrkänkoskella valmistetut Eduskuntatalon lattialaatat.

Eila Tenhunen meni isän jäljissä töihin tehtaaseen kuudentoista vanhana. Työ tuntui käsien ihossa.

– Äiti säästi suolatonta voita levitettäväksi minun käsiini yöksi. Sitten taas aamulla töihin.