Mielipiteet
Lukijan mielipide: Rauhaa, vain rauhaa päälle maan
Kaunis kirpeä pakkasaamu hohkaa mäntyjen välistä punakan hohtoisena. Korkealle ei enää kultainen pallukka jaksa kivuta, vaan tyytyy pilkistämään tuntureiden takaa kuin todetakseen: ”Näin se maailma makaa.” Sitten se jo painuu jatkamaan uniaan tuntureiden taa palatakseen viimeistään helmi-maaliskuussa sulostuttamaan meitä ja maailmaa kultaisella kimalluksellaan ja ikään kuin laittamaan maailman järjestykseen kaiken pimeyden ja kylmyyden jälkeen. Luomaan jälleen toivoa tähän maailmaan, joka kaikessa kauheudessaan mutta myös kauneudessaan yrittää selvitä sotien, kaaoksen, ympäristötuhojen ja ihmisten vihan ja kaunan keskellä.
Mutta palataanpa tähän hetkeen. On marraskuu ja joulu hiipii vääjäämättä jo nurkan takana. Lasten jännitys ja odotus kasvaa. Samalla heidän kasvoiltaan näkee toivon ja uskon lähestyvään jouluun ja mahdollisiin joululahjoihin. Heidän toivonsa ja uskonsa on myös toivoa ja uskoa tulevaisuudesta. Toivottavasti paremmasta sellaisesta.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen joutunut vastaamaan tenavien kysymyksiin sodista, surusta ja hädästä. Asioista, joista he ovat kuulleet tai nähneet uutisten kautta. Lapset tarvitsevat ja kaipaavat selitystä maailman tapahtumille. Selittäminen lapsen tasoisesti tyynnyttää pientä mieltä ja kodin sekä läheisten tarjoama turva rauhoittaa pientä suurta seikkailijaa. ”Ei ole hätää”, tyydyn toteamaan pellavapäälle, koska enhän halua vierittää omaa tuskaani maailman tilasta pienelle ihmisen taimelle. ”Ihan kaikkea maailmassa ei äitikään pysty korjaamaan”, jatkan rauhoittelua. Samalla näillä sanoilla rauhoitan myös itseäni ja omaa olemassaoloani.
Vaikka maailman myllerrykset eivät suoranaisesti vaikuta meihin täällä Koillismaalla niin välillisen vaikutuksen huomaa muun muassa polttoaineen hinnassa, jatkuvassa surullisessa uutisvirrassa maailmalta, keräyksillä hädänalaisten ihmisten auttamiseksi, joidenkin tuotteiden hintojen nousuna kaupassa, politiikan kovuutena valtakunnan ja kuntien tasolla, eri-ikäisten ihmisten mielenterveyden heikentymisenä sekä välinpitämättömyytenä itseä ja muita kohtaan. Emme voi siis välttyä maailmalta täällä Koillismaallakaan, vaikka myönnän, että tämä paikka tuntuu vielä ihanalta lintukodolta, jonne ihan kaikki kamalat asiat eivät lonkeroitaan ensimmäisenä ulota.
Käännän katseeni ulos. Tuo punakka aurinko hehkuu vielä viimeisiä hehkujaan. Muistelen, miten päiväkävelyllä ihastelin valkoiseen kuuraan kiedottuja mäntyjä, jotka tuikkivat kilvan pienten timanttien lailla auringon säteiden niihin osuessa. Pakkanen kipristi poskia ja nenänpäätä, mutta tunsin itseni todella onnelliseksi ja etuoikeutetuksi. Minulla on lämmin koti, perhe, ruokaa, työ ja harrastuksia. Minulla on myös isänmaa, demokratia ja lähimmäisenrakkaus.
Vaikka maailma uutisten perusteella näyttää välillä synkältä ja kaaosmaiselta, niin näiden perustarpeideni ansiosta uskoni parempaan huomiseen ja tulevaisuuteen nousee sydämestäni vahvana ja voimakkaana. Lähestyvään joulunaikaan toivon kaikille rauhaa ja rakkautta. Keskitytään enemmän siihen hyvään mitä meillä jo on ja annetaan positiivisille asioille entistä enemmän tilaa kodeissa, kouluissa ja yhteisöissä. Annetaan toivon tuikkia tulevana jouluna meidän kaikkien silmissä ja sydämissä.
Kati Böök
