Paikallisuutiset

Lukutaito on eloonjäämistaito, sanoo Kainuun ammattiopiston Anu Vartiainen — palkitut opiskelijoiden lukuvierailut alaluokkien luona jatkuvat taas Kuusamossa

Nuorten, varsinkin poikien lukutaito on heikentynyt. Kirja on vieras käyttöliittymä ja älypuhelimen passivoiva käyttö varastaa huomion.

–Työssäni äidinkielenopettajana huomaan lukutaidon puutteet muun muassa silloin, kun laitan nuoren kirjoittamaan ja sitten lukemaan kirjoittamaansa tekstiä, Petri Vartiainen kertoo.

Lukeminen ei ole varmaa edes silloin, kun oppilas lukee itse kirjoittamaansa tekstiä. Tekstin muoto ei usein vastaa tehtävänantoa, ja käsialasta on vaikea saada selvää. Vähän kirjoittavilla käden koordinaatio on heikentynyt.

Peruskoulussa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Petri Vartiainen harmittelee, että kirja käyttöliittymänä tunnetaan entistä huonommin. Oppilaat eivät osaa hyödyntää sisällysluetteloa ja jotkut heistä käsittelevät kirjaa kovakouraisesti.

– Nuorten sanavarasto on kaventunut huolestuttavasti kymmenen vuoden aikana. Yläkoulusta toiselle asteelle siirrytään yhä heikommilla taidoilla. Kirjoittamisen ja lukemisen haasteet ovat entistä suurempia, Anu Vartiainen toteaa.

Anu Vartiainen työskentelee tällä hetkellä opinto-ohjaajana Kainuun ammattiopiston (KAO) Kuusamon toimipaikassa. Hän on ollut äidinkielenopettajana lähes kaksikymmentä vuotta ja opettanut KAOssa myös ruotsia.

– Opiskelijat saattavat moittia jo A4-arkin mittaista tekstiä pitkäksi. Olen pohtinut, voiko tämä olla totta. Onneksi nuoret sanallistavat ja osaavat kertoa, missä on haastetta.

– Kielitaidon heikentyminen näkyy yleissivistyksessä. On vaikea opetella kuukausien nimiä englanniksi, jos ei tiedä niiden järjestystä, Petri pohtii.

– Lukutaito on eloonjäämistaito. Miten pystyy toimimaan yhteiskunnassa täysivaltaisena jäsenenä ilman sitä, kysyy Anu Vartiainen, sillä elämä on täynnä erilaisia tekstejä.

Ei ole olemassa ammatteja, joissa ei tarvita viestintätaitoja. Lukutaitoa pidetään yhtenä tärkeimpänä syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä.

Työelämässä jokaisen pitää tuntea oman alansa lainsäädäntöä, eikä ole olemassa ammatteja, joissa ei tarvita viestintätaitoja. Lukutaitoa pidetään yhtenä tärkeimpänä syrjäytymistä ehkäisevänä tekijänä. Lukutaitoa ei arvosteta kuten joskus aikaisemmin.

– Älypuhelin on selitys myös vähälle unelle, liikkumattomuudelle ja mielenterveysongelmille kunnes toisin todistetaan. Se on mullistanut nuorten arjen ja johtanut kasvokkaisviestinnän kriisiin. Netissä voidaan puhua rumasti toiselle. Kasvokkain ollaan neuvottomia. Älypuhelimella tehdään harvoin mitään kehittävää. Puhelin tekee kaiken puolestasi. On kuvaavaa, että oppilaat kysyvät: saako olla puhelimella, Petri Vartiainen puuskahtaa.

Hänen yläkoulussaan sääntönä on, että puhelin pidetään tunnin aikana repussa äänettömänä. Parempi ratkaisu olisi jättää puhelin koulupäivän ajaksi kotiin, mutta myös vanhemmat ovat riippuvaisia puhelimistaan. Petri Vartiaisen mielestä se kertoo vanhemmuuden kriisistä.

– Vanhemmat antavat lapsille mallin, kirja vai kännykkä kädessä. Jos kotona ei lueta eikä käydä kirjastossa, niin mistä lapset oppisivat lukijoiksi, Anu Vartiainen kysyy.

Hän muistuttaa, että vastuuta lukutaidosta ei voi sälyttää vain koululle. Paljon lukutaidon hyväksi voidaan silti tehdä vielä toisella asteellakin.

Kännykkä myös mahdollistaa paljon asioita, kuten tiedonhaun ja koulutehtävien tekemisen puhelinta apuna käyttäen. Toisen asteen opiskelijat myös ymmärtävät jo, ettei koulussa voi vain olla, vaan oppimisen eteen on tehtävä töitä.

Lukea voi kännykänkin avulla. Nuori voi yllättäen vastata lukevansa e-kirjaa, kun kysytään mitä hän somettaa niin keskittyneesti. Äänikirjat ja e-kirjat avaavat uusia tapoja nauttia kirjoista.

– Petrillä on aina kirja kädessä, minä taas kuuntelen äänikirjoja, Anu Vartiainen paljastaa kuusamolaisen opettajapariskunnan omia tottumuksia.

– Ei ole itsestään selvää, että kaikissa päiväkodeissa on lukuhetkiä, tietää Anu Vartiainen.

Vanhemmat antavat lapsille mallin, kirja vai kännykkä kädessä.

Opiskelijoiden viestit opinto-ohjaajalle ovat usein todella lyhyitä ilman isoja kirjaimia ja välimerkkejä. Sähkösanomamainen, huolimaton tyyli yleistyy kirjoittamisessa. Suurin osa kyllä tietää, miten kirjoitetaan oikein, mutta ei halua nähdä vaivaa.

– Ammattiopistossa luetaan omaan alaan liittyviä artikkeleita. Raksallakin joutuu viestimään, ja viestinnällä on merkitystä asiakaspalvelun laadun kannalta.

Lukemattomuus ilmenee niin, että muisti ei kehity. Kun luetaan kokonainen kirja, asiat eivät jää lukemaan tottumattomalle mieleen. Lukeminen kehittää muistia. Jos ei muista, ei ymmärrä. Oppiminen hankaloituu.

Lukeminen on myös mielenterveystaito. Sanoja tarvitaan sanoittamaan tunteita. Vähäinen sanavarasto johtaa outoihin tilanteisiin ja köyhdyttää kieltä. Oppiminenkin kärsii. Kun sanojen merkitys ei ole tuttu, tehtävänantoa ei ymmärretä ja oppitunnin eteneminen hidastuu.

Nuorten opiskelutaidot yleensä ja lukeminen erityisesti ovat varsin sidonnaisia vanhempien koulutustasoon. Koulutetut vanhemmat kannustavat enemmän ja ovat kiinnostuneita jälkikasvunsa koulunkäynnistä.

Lukeminen kehittää muistia. Jos ei muista, ei ymmärrä. Oppiminen hankaloituu. Lukeminen on myös mielenterveystaito. Sanoja tarvitaan sanoittamaan tunteita.

Peruskoulu on Vartiaisten mielestä turhan teoriapainotteinen. Osaamista on monenlaista eikä kaikkien tarvitse olla hyviä kaikessa. Taitojen kehittäminen tarvitsisi enemmän huomiota.

Onneksi nykyajan koulussa kiinnitetään huomiota vahvuuksien tunnistamiseen eli positiiviseen pedagogiikkaan. Oppilaat itsekin osaavat kertoa, missä he ovat hyviä ja mikä heitä kiinnostaa.

– On mahtavaa nähdä opiskelijoiden ilmeet. Aina on positiivista kerrottavaa. Toivon nuoriltakin rohkeutta hyvän nostamiseen esille, korostaa Anu Vartiainen positiivisen palautteen voimaa.

Omat kokemukset ja saatu palaute ovat terävöittäneet Anu Vartiaisen kuvaa siitä, millainen opettaja hän haluaa olla.

Lukemattomuus ja liikkumattomuus huolestuttaa opettajapariskuntaa, mutta ei nousevan nuorison peli ole menetetty. On paljon toivoa ja keinoja auttaa nuoria kasvamaan kelpo kansalaisiksi.

– Nuorista sukupolvista on aina oltu huolissaan, Anu Vartiainen muistuttaa.

Hän toivoo päättäjiltä koulujen opettajille ja oppilaille työrauhaa keskittyä oppimisen ytimeen. Koulu on kriisissä. Perustaidot täytyy ensin saada kuntoon ja sitten vasta tuoda kouluun uusia sisältöjä. Nuorten mielenkiintoa oppimiseen lisää se, että heille tarjotaan tekstejä, joilla on kosketuspintaa nuorten omaan maailmaan.

Pojat liekeissä lukemaan

– Yläkoulun poikien kulttuuriin kuuluu se, että ei ole siistiä pärjätä koulussa. Tytöillä on enemmän koulumotivaatiota. Se saattaa näkyä uupumisena lukiossa, Petri Vartiainen pohtii.

– Varsinkin poikien lukutaito on mennyt huonompaan suuntaan, mutta asialle on paljon tehtävissä, Anu Vartiainen arvioi.

Anu Vartiainen palkittiin vuonna 2019 Opettajien Ammattijärjestön Vuoden opetusteko -palkinnolla, kun hän vei ammattiopiston pojat lukemaan alakoululaisille ja esikoululaisille.

– Pojilta itseltään tuli ajatus, että he haluavat lukea pojille, sillä poikia oli helpompi lähestyä. Sillä välin kun pojat lukivat pojille, kirjastonhoitaja piti kirjavinkkausta tytöille.

Kirjastosta tytöt saivat monipuolisia lukuvinkkejä, joten kukaan ei jäänyt virkistävästä opista osattomaksi.

Ammattiopiston poikien lukuvierailuista tuli molemmin puolin odotettuja ja isoista pojista nuorempien poikien idoleita. Yhteinen sävel ja iloiset ilmeet löytyivät nopeasti, kun kukin opiskelija pääsi kiinni lukemisen juoneen yhdessä pienten poikien kanssa. Pian nuorempia lukukavereita nostettiin jo reppuselkään. Alakoululaiset olivat puolen tunnin lukurupeamasta suorastaan liekeissä.

Korona-aika katkaisi hyväksi koetun käytännön, mutta ensi viikolla 20:n liiketoiminnan opiskelijan ryhmä lähtee lukemaan kirjoja eka- ja tokaluokkalaisille.

– Esimerkiksi asiakaspalvelussa olisi ihanaa, jos huomioitaisiin myös lapsia. Kirja on lukutilanteessa ihmisiä yhdistävä tekijä. Kirjan kautta voidaan puhua monenlaisista kokemuksista ja tuntemuksista. Ollaan ihmisyyden ytimessä.