Paikallisuutiset

Muistokirjoitus: Kitkan rannoilta Saabin tekijäksi

Seppo Määttälä syntyi marraskuun 1943 lopulla, jatkosota-aikana. Hän kuoli Kiviharjun Palvelutalossa 8.2.2023.

Sepon varhaislapsuuteen kuului mm. evakossaolo Sievissä, mistä hänellä ei ollut paljon muistikuvia. Monia lastentauteja liikkui epidemioina ja evakkoaikana Seppokin sai pertussis-tartunnan. Tauti oli äitini kertoman mukaan vaikea ja pitkäkestoinen, mutta lääkityksen turvin hän siitä hengissä selvisi.

Isojaon jälkeen alkoi voimakas jälleenrakennuskausi. Rakennettiin uudisrakennukset ja lisää peltoa raivattiin. Perheen ainoan pojan työpanos oli tärkeä maatalousammatin harjoittamisen mahdollistamiseksi. Asepalveluksen suoritettuaan Seppo alkoi etsiä työpaikkaa. 1960-luvun Suomessa vallitsi suurtyöttömyys. Työikäistä väestöä muutti Ruotsiin töihin massoittain, ja oman kylän muuttajien innostamansa veljemmekin lähti ns. ”amerikantienaan”. Hänet rekrytoitiin Saabin autotehtaalle, mistä tuli hyvän toimeentulon takaaja hänelle jopa 35 vuoden ajan.

Ruotsissa vierähti 56 vuotta, koska eläkkeellä ollenkin hän edelleen viihtyi Götanmaalla mm. paikkakunnan eläkeläisyhdistyksen toimintoihin osallistuen. Kalastaminen Hunnebergin seuduilla ja Vännern-järvellä oli Sepon harrastuksista etusijalla. Muutettuaan Ruotsiin hän alkoi harrastaa liikuntaa. Lajeina olivat juoksu, hiihto, pyöräily ja kuntosalitreenaus. Juoksussa hän oli omimmillaan, koskapa hän juoksi useita Göteborgin maratooneja ja oli ylpeä suoriutumisestaan niissä. Viimeisten elinvuosien aikana liikunta muuttui enemmän kuntoa ylläpitäväksi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Omakotitalo Främmestadissa ja sen puutarha antoivat Sepolle ja hänen vaimolleen paljon mielekästä vapaa-ajan toimintaa. Puutarha oli kuin Edenin puutarha, perennoja ja ruusuja oli paljon ja niitä hoidettiin huolella. Suuret tammet tontinreunalla muistan aina. Juoksubaana luikerteli läpi ikivanhan tammimetsän.

Pariskunta innostui jossakin määrin koiraharrastuksesta. Heillä oli hyvin menestyneitä basset houndeja, joista jokunen taisi valioitua pohjoismaiden valioksikin. Harrastus toi uusia tuttavuuksia ja yhteisöllisyyttä heidän elämäänsä. Koirasta Seppo haaveili aina viimeiseen saakka.

Koti-ikävä. Kotiseutu, juuret, sisarukset ja koti-Suomi olivat veljellemme tärkeitä, vaikka siteet kotiseutuun häneltä eivät koskaan katkenneetkaan, kun kaikki lomat ja eläkkeellä ollen muulloinkin hän oleskeli kotitalossamme Vasaraperällä. Kotiseutu voimaannutti häntä, tänne hän aina kaipasi.

Hän suunnitteli muuttoa pitkään. Tammikuussa 2022 se viimein toteutui. Ympyrä sulkeutui, hän oli silminnähden onnellinen takaisinpaluustaan. Niin moni asia oli paremmin; lääkärillä käydessäänkin ymmärsi joka sanan ja jopa rivienvälitkin, ilman tulkkia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Viimeisen vuoden Seppo asui palvelutalossa, missä hän sai hyvää hoivaa ja huolenpitoa.

Sepon maanpäällisen elämän maratonjuoksu päättyi Kiviharjun Palvelutalossa 8.2.2023. Vaikea sairaus uuvutti hänet 79 vuoden iässä.

Kiitoksemme häntä hoitaneille ja kaikille ikäihmisten palveluiden työntekijöille, jotka myötävaikuttivat hänen viimevaiheidensa palveluiden järjestämisessä.

Marja-Leena Lehtopuu

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kirjoittaja on Seppo Määttälän sisar.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä