Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: ”Onko mikään muuttunut?”

Olin Kuusamon Seudussa töissä viime kevättalven lumien sulamiseen asti. Oli mukava olla kaupungissa, uudessa ympäristössä. Kuusamo on jäänyt nuoruusajan Lapin matkojen jälkeen melko tuntemattomaksi. Ainoa asia, minkä muistin edelleen oli, että tänne on Sodankylästä matkaa noin 250 kilometriä. Ehkäpä se olikin tämä luku, mikä stoppasi pikavisiitit tälle suunnalle.

Viime keväästä muistan aurinkoiset päivät ja sen, ettei auto tahtonut viedä minua Taivalkoskelle teatteriin. Tai ehkä se oli se -30 C, mikä ei sopinut sinä aamuna kulkupelille. Näkemättä kuitenkin jäi, kenellä ne Terveen paperit sitten loppujen lopuksi olivat. Harmitti tietysti, mutta enemmän huoletti auto. Oliko se nyt lopettanut yhteistyönsä kokonaan. Näin pitkän matkan päässä kotoa ja sitä tuttua korjaamoa.

Kun lähdin huhtikuun lopussa, oli kaupungissa oikein kunnon lumisade. Räntää tuli kymmeniä senttejä, ja kengät märkinä kävelimme viimeisen kerran työpaikkalounaalle Dynastyyn. Lounaspaikkaa vaihdeltiin viikonpäivien mukaan. Lumisade oli myös sinä iltana, kun kävin seuraamassa lukion ”vanhojen” pyörähtelyä liikuntahallilla. Silloin autoa kirjaimellisesti kaivaessani lumen alta muistelin, että olikohan Kuusamo niitä runsaslumisimpia paikkoja tässä maassa. Voiko lumeen hukkua?

Nyt, kun tulin Kuusamoon takaisin, oli vieläkin vähän kesä. Kitkantiellä helottivat upeat petuniat ja muut kesäkukat, ja pihlajanmarjat punersivat näissä tien varren hoikissa puissa. Torikeskuksen aukiolla läiskäytteli suihkulähde vettä, mitä se oli tehnyt varmaan koko kesän. Täytyypä käydä lähempää katsomassa vielä, ennen kuin kiertävät hanan kiinni.

Ensimmäinen ilta Kuusamossa päättyi hienoon iltaruskoon, kun taivaankansi muuttui oranssiin ja lilaan ennen kuin yö veti tumman viitan koko kaupungin ylle. Olen aivan liian laiska ja iltauninen kytätäkseni revontulia yöllä, joten tämäkin ilahdutti.

Olen istunut tässä toimituksessa nyt tätä kirjoittaessani melkein 29 tuntia. Kävijöitäkin on ollut. Olen keskustellut kaivoksista, squashista, toimittajan omista ja muiden mielipiteistä, kasvuvyöhykkeistä, pussikaljasta ja onpa minua houkuteltu Kuusamoon asumaankin. Täällä on kuulemma sama kasvuvyöhyke, toisin sanoen ilmanala on samanlainen kuin nykyisessä kotikunnassani Sodankylässä.

Entä onko mikään muuttunut - paitsi että nyt ei ole lumi maassa? Tätä kyseltiin minulta ensimmäisenä päivänä. En suuria muutoksia ole havainnut, vaikka tällä kokemuksella en niitä vielä tiedäkään. Yritykset ovat entisillä paikoillaan ja kirkon torni nousee jykevänä minua vastaan, kun pyöräytän auton ympäri siinä parkkipaikalla. Tietysti nyt, kun lumi on poissa, maisema on joka puolella ihan erilainen. Onneksi saan nähdä myös tämän sulan maan ajan.

Jutun aiheita tipahtelee niin, että ensi viikkokin on jo melkein tekemistä täynnä. Mukavaa, kun ihmiset ovat aktiivisia ja kertovat vähemmän seutua tuntevalle paikallisista asioista ja ilmiöistä. Ihmisiltä ihmisille. Näinhän tämän pitääkin mennä.