Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Pandemiat pysyvät keskuudessamme

Uutiset kertovat lintujen joukkokuolemista. Suomessa on tavattu paljon kuolleita ja sairaita lintuja, erityisesti lokkeja. Pohjoisen Norjan rannoilla näky on surullinen. Kuolleita lintuja kerätään säkkeihin hävitettäväksi.

Korkeapatogeeninen eli tautia helposti aiheuttava lintuinfluenssavirus on tarttunut myös turkiseläimiin. Tuotantoeläinten turvaamiseksi on Pohjanmaalla annettu poikkeuksellinen lupa ampua lintuja niiden pesimäaikana. Turkiseläimiä joudutaan lopettamaan. Tällä tietoa metsästyskausi voi alkaa normaalisti. Luonnossa liikkuvia metsästäjiä kehotetaan tarkkaavuuteen.

Virus tarttuu herkästi, mutta on erittäin epätodennäköistä, että se tarttuisi ihmiseen. Lintuinfluenssavirus on hyvin muuntautumiskykyinen ja siitä voi kehittyä kanta, joka tarttuu eläimestä ihmiseen. Tartunta on ihmiselle hengenvaarallinen. Silloin olemme tekemisissä zoonoosin kanssa. Ihmisestä ihmiseen herkästi tarttuva viruskanta saisi aikaan vaikean pandemian.

Influenssavirukset eivät ole uusi asia, vaikka globalisaation myötä niin itse virukset kuin tieto niistä matkaavatkin maailmalla vähintään lentokoneen nopeudella.

H5NH1-virus on lähtöisen siipikarjataloudesta ja todennäköisesti välillinen seuraus tehotuotannosta. Siten ihmisellä on vahva osallisuus tämän uhkan olemassaoloon. Virus on matkannut maailmalle todennäköisemmin siipikarjan kuin muuttolintujen mukana. Lintuinfluenssaviruksen sukulaisia on siivekkäiden keskuudessa aina, mutta korkeapatogeeninen virus saa aikaan poikkeustilan populaatioissa.

Helposti tarttuvat ja jopa tappavat influenssavirukset eivät ole uusi asia, vaikka globalisaation myötä niin itse virukset kuin tieto niistä matkaavatkin maailmalla vähintään lentokoneen nopeudella. Globalisaation varjopuolia saimme maistaa koronapandemian myötä. On hyvä muistaa, että koronavirus on edelleen täällä, vaikka joukkosairastumiset onnistuttiin turvatoimin välttämään. Lockdown ja maskein suojautuneet ihmiset antoivat esimakua poikkeusoloista, joihin pandemia voi johtaa.

Vuosien 1957–1958 aasialaiseksi kutsutun influenssan aiheutti virus, joka muistutti H5NH1-virusta. Maailmanlaajuisesti se aiheutti jopa kahden miljoonan ihmisen kuoleman. Talvikautena 2009–2010 Suomessakin valmistauduttiin sikainfluenssaksi kutsuttuun pandemiaan. Sitä torjuttiin rokotuksin, joista noin kahdellesadalle nuorelle rokotetulle jäi haittavaikutukseksi narkolepsia. Vuosina 1918–1920 Euroopassa levisi espanjantaudiksi kutsuttu raju influenssa, Suomessa sitä sairasti yli 200000 ihmistä. Heistä noin 20000 kuoli.

Niin sanottu Musta surma eli rutto 1300-luvun puolivälissä ei unohdu historiasta. Ruttoa pelättiin, sillä tauti oli hyvin tarttuva ja hyvin tappava. Jopa puolet Euroopan väestöstä menehtyi. Syytä tähän pandemiaan ei sen tapahtuessa tunnettu. Nyt tiedämme, että rutto oli bakteerin levittämä tauti, ja bakteeri levisi mustarotan turkissa elävän kirpun puremasta. Rotat ja niiden mukana kirput levisivät seudulta toiselle, vaikka saapuvia laivoja ymmärrettiinkin määrätä karanteeniin. Mustarotta katosi Euroopasta toisen rottalajin syrjäyttäessä sen, ja niin katosivat ruttoa levittävät kirputkin.

Jokin pandemia tulee keskuuteemme ennemmin tai myöhemmin. Pelkääminen ei auta. Pandemian aikaan toimimme vastuullisesti, kun pyrimme olemaan levittämättä taudinaiheuttajia. On viisasta noudattaa viranomaisten määräyksiä ja ohjeita. Vain vastuulliseen mediaan kannattaa luottaa. Korona-aika sai liikkeelle mielikuvitukselliset salaliittoteoriat. Osa kansalaisista epäili rokotusten hyötyjä tai koko viruksen vaarallisuutta. Taikausko voi olla tappavaa.