Paikallisuutiset

Pappilanpellon palstaviljelmät kukoistavat — maahanmuuttajat ovat innostuneet viljelystä

Viljelyspalstat tuottavat ihmisille terveellisen, maksuttoman lisän ruokapöytään, sisältöä elämään puutarhapuuhissa ja sosiaalista kanssakäymistä. Mistä palstaviljelijöille saataisiin uusi, helposti saavutettava paikka? Pappilanpelto on kaavoitettu asuntojen rakentamiseen.

Sadonkorjuun aika lähestyy Pappilanpellon viljelypalstoilla. Monet pikku perunamaat kukkivat ja herneenpalot paisuvat viljelyksillä. Hyötykasvien lisäksi varsinkin varttuneet palstaviljelijät ovat kylväneet juuresten ja yrttien kupeeseen kesän iloksi kukkia. Auringonkukat kurottavat taivasta kohti ja muutaman viikon päästä viljelypalstoilla voi ihailla niiden suuria kukintoja.

Helena Multasniemi sekoittaa kanankakkalannoitetta vesisankoon. Porkkanat saavat lannoitteesta lisäpuhtia.

– Porkkanaa, punajuurta tilliä, naurista. Olen kylvänyt lehtikaalia ja jokunen valkosipulikin nousee tuolta. Eniten on perunaa, luettelee Helena Multasniemi palstansa lajikkeita.

Multasniemen kahden hengen taloudessa syödään mieluummin itse viljeltyä kuin kaupan perunoita.

– Viime talvena syötiin koko talvi omia perunoita ja leivoin vielä perunalimppuakin.

Helena Multasniemi on viljellyt pikku palstaa Pappilanpellolla kuusi tai seitsemän vuotta.

– Täällä on ahkeria naisia ja miehiäkin. Jos nuoretkin oppisivat tekemään tätä, mitä olemme lapsuudessa tehneet, niin se olisi aivan mahtava juttu.

Suuri osa palstaviljelijöistä on eläkeikäistä väkeä. Palsta tuo kerrostaloon muuttaneelle mahdollisuuden kasvattaa itse maan antimia ja viettää hyviä hetkiä puutarhanhoidon parissa. Palstaviljely antaa kesäisiä vitamiineja ruokapöytään ja hoitaa ihmisen hyvinvointia ihmissuhdeverkoston kautta. Palstaviljelijät haastelevat paljon keskenään ja viljelysten satoon kuuluu kaveripiirin karttuminen.

Palstaviljely antaa kesäisiä vitamiineja ruokapöytään ja hoitaa ihmisen hyvinvointia ihmissuhdeverkoston kautta. Viljelysten satoon kuuluu kaveripiirin karttuminen.

Työikäisiä ihmisiä ahertaa maahanmuuttajien ylläpitämillä viljelyksillä.

– Kongolaisilla maahanmuuttajilla on hyvin siisti kasvimaa. He ovat erittäin ahkeria ihmisiä, Multasniemi kehuu.

Maahanmuuttajien palstoilla kasvaa sellaisiakin ravintokasveja, joita ei ainakaan Kuusamon korkeuksilla on helposti saatavilla päivittäistavarakaupoista. Helena Multasniemi on kuullut, että tuttujen kasvien siemeniä on tilattu Afrikasta asti.

– Kongolaiset kantavat vettä ja säkkejä pään päällä. Eräs rouva kantoi vettä molemmissa käsissään ja lasta repussa edessään.

Lapsiperheen iloiset äänet viljelypalstalla kaikuvat hyvää mieltä muillekin.

Kukkivat perunapenkit kiertävät Matabishin ja Nsimiren viljelyksiä.

– Tulemme tänne joka ilta, Matabishi kertoo.

Perunamaan sisällä siisteissä ruuduissaan kasvaa muun muassa papuja, kesäkurpitsaa, kaalia, sipulia ja pinaattia. Suomalaisille vielä uusi viljelyskasvi on amarantti, jota Kongosta Kuusamoon päätyneen perheen keittiössä käytetään runsaasti. Matabishi esittelee toisen paljon käytetyn kasvin, jonka nimi kuulostaa samalta kuin suomen kielen sana reppu ja jolle pari ei tunne suomenkielistä nimeä.

– Pinaatin siemenet ostin K-raudasta. Osan siemenistä olen tilannut internetistä, Matabishi selvittää.

Kesäkurpitsasta he käyttävät kurpitsan lisäksi ruoanlaitossa myös lehdet. Suomalaisten jokapäiväinen juures peruna maistuu hyvältä myös kongolaisten mielestä.

Nsimire ja Matabishi ovat seitsemän lapsen vanhemmat. Osa lapsista on jo aikuisia ja perheellisiä itsekin.

Viljelypalstan pidosta kiinnostui Nsimire, jota neuvottiin kysymään mahdollisuutta seurakunnalta.