Paikallisuutiset
Saksalaiset eivät polttaneet Kuusamon kirkkoa
Tuomo Kallioniemen kirjassa esitetään vahvat perustelut kiistellystä kirkon poltosta.
Tuomo Kallioniemen kirjan mielenkiintoisin osa on Kuusamon kirkon polttaminen. Paikkakunnalla on muodostunut käsitys, jonka mukaan saksalaiset polttivat kirkon. Eriävien mielipiteiden edustajat on leimattu natseiksi ja fasisteiksi. Faktojen esittäjä Tauno Pätsi tuomittiin median sivuilla. Pätsi oli toimittanut allekirjoittaneelle asiakirjasalkun, joka sisältä litteroituja äänitteitä ja dokumentteja, jotka hän pyysi tuomaan julki medialle. Luettuani dokumentit kirjoitin niistä yhteenvedon, joka julkaistiin paikallislehdessä Pätsin kuoleman jälkeen.
Tuomo Kallioniemen kirjassa ”Syksy 1944: Saksalaisten vetäytyminen ja itärajan pitäjien neuvostomiehitys” esitetään vahvat perustelut kiistellystä kirkon poltosta. Kallioniemi on tuonut esille myös huomattavan määrän uusia dokumentteja Tauno Pätsiltä ja muista tietolähteistä valaisemaan tapahtunutta tuhopolttoa.
Paikalliset historioitsijat näyttävät unohtavan että, uusi tieto ja dokumentit voivat muuttaa aikaisempaa johtopäätöstä. Kallioniemi on tuonut esille huomattavan määrän uusia dokumentteja valaisemaan tapahtunutta paloa.
Kallioniemen aineiston pohjalta johtopäätöksien luotettavuus on korkea. Tässä tapauksessa aineistoja on konstaapeli Ojalehdolta, Mauno Säkkiseltä, Albert Tauriaiselta ja Veikko Isoaholta, sekä SS-Nordin sisäinen tutkimus ja eversti Screiber.
Esitetyn aineiston perusteella kirkkoa eivät polttaneet saksalaiset. Kuka sen poltti? Vaihtoehtoja on kaksi eli venäläiset tai lähiseudulle jääneet suomalaiset huligaanit. Venäläinen veteraani on kertonut heidän polttaneen kirkon.
Pätsien keräämän aineiston pohjalta voidaan tehdä se johtopäätös, etteivät saksalaiset polttaneet kirkkoa. Kirkon polttivat venäläiset. Tosin saksalaisten raporttien pohjalta suomalaisia oli riehunut, varastellut ja sytytellyt taloja viimeisinä vetäytymispäivinä.
Pitää muistaa se tosiasia, että historian kirjoittamiseen vaikuttaa ajanjakso. Yleensähän historia on voittajien historiaa. 1950-luvulla tuskin oli kovin trendikästä syyllistää venäläisiä mihinkään, saksalaisethan oli kaiken pahan alku ja yleisesti hyväksytty syntipukki kaikkeen.
Yhteenveto Kallioniemen keräämästä todistusaineistosta
1. Konstaapeli Väinö Ojalehdon haastattelu koskien Meskus Reeteä: Reete tunnusti venäläisten polttaneen kirkon. 2. Mauno Säkkisen, Albert Tauriaisen ja Veikko Isoahon todistelut kirkon polttamisesta: kirkkoa eivät polttaneet saksalaiset. Kirkon penkit ja saarnastuolit löytyivät venäläisten jäljiltä Toranginahon riihestä. Jos saksalaiset olisivat polttaneet kirkon, olisivat kalusteet palaneet myös. Tauriainen toimi autonkuljettajana suomalaisupseerien vieraillessa kirkonkylässä venäläisen komentoportaan luona. Kirkon penkit oli siirretty ulos ja kirkossa oli hevosia ja heiniä. Siitä oli tehty hevostalli. Kirkko oli siis edelleen polttamatta kuten muutaman muukin pappilan rakennus ja kansanopisto sekä osuuskauppa saksalaisten jäljiltä. Isoahon mukaan kansanopisto, Osula, kirkko ja tapuli olivat polttamatta. Lisäksi hän oli tavannut myöhemmin Venäjän Karjalassa miehen, joka sanoi venäläisten polttaneen kirkon. 3. SS-Nordin tutkimus ja Franz Schreiber: Saksalaiset jättivät kirkon polttamatta, mikä oli heidän yleinen käytäntönsä.
