Paikallisuutiset
Saksalaiset rakensivat 1941–44 Kuusamoon ”Pikku-Berliinin”, jossa toimi muun muassa panssarivaunuvarikko, elokuvateatteri ja makkaratehdas
Saksalaisten sotilaiden Kuusamoon vuosina 1941–44 rakentama huoltokeskus oli yhtenä esitelmän aiheena Kuusamo-opiston historiaillassa. Kuusamo oli avainasemassa saksalaisten operaatio Barbarossassa sen jälkeen, kun hyökkäyksen painopiste siirrettiin Kiestingin suuntaan.
Tupa oli tupaten täynnä Kuusamo-opistolla tiistaina 7. marraskuuta järjestetyssä sotahistoriaillassa.
Puhumassa oli tällä kertaa muun muassa sotahistorian tutkija, kapteeni Tapio Heiskanen. Hän kertoi yksityiskohtaisesti saksalaisten sotilaiden Kuusamossa viettämistä vuosista 1941–44.
Saksalaisiahan vilisi Kuusamossa noina vuosina sen takia, että Saksan armeija aloitti operaatio Barbarossan 22. kesäkuuta 1941. Tavoitteena oli nujertaa silloinen Neuvostoliitto. Sitä varten myös Suomeen sijoitettiin merkittävä määrä sotilaita, joista pääosa Pohjois-Suomeen.
Esimerkiksi Petsamon suunnalle sijoitetun Vuoristoarmeijakunnan tehtävänä oli hyökätä Murmanskiin. Sallaan lähetetty XXXVI Armeijakunta puolestaan pyrki etenemään Sallasta Kantalahteen ja katkaisemaan siellä Pietarin ja Murmanskin yhdistäneen Muurmannin radan.
Nuo armeijakunnat eivät koskaan tavoitteisiinsa päässeet: Murmanskiin matkalla olleet sotilaat juuttuivat tiettömään erämaahan, ja Salla-Alakurtti-suunnallakin oli mittavia ongelmia, kun puna-armeija puolustautui sitkeästi ja matkassa oli kokemattomiakin joukkoja.
Kuusamon ja Kiestingin välisellä suunnalla oli kuitenkin suomalaiseen kolmanteen armeijakuntaan kuulunut Ryhmä J everstiluutnantti Jussi Turtolan johdolla onnistunut etenemään rivakasti, jopa huoltotietä matkalla rakentaen. Sen seurauksena saksalaiset päättivät siirtää hyökkäyksen painopisteen Kiestingin suunnalle. Saksalainen, vahvasti moottoroitu SS-divisioona Nord lähti siirtymään Kuusamon kautta Kiestingin suuntaan.
Kun noin 10 000 sotilasta kulki paikasta toiseen, tarvittiin mittavia huoltojärjestelyitä. Kuusamoon oli pakko rakentaa huoltokeskus, jota tänne ei aiemmin ollut kaavailtu.
– Tällaisen divisioonan huoltotarve oli päivässä jopa 270 000 kiloa erilaisia tarvikkeita, eli tavaraa huilasi teillä ihan huolella, Heiskanen kertoo.
Kesällä 1942 Kuusamoon saapui vielä noin 16 000 sotilasta lisää. Saksan XVIII Vuoristoarmeijakunta otti Kiestingin suunnan vastuulleen, koska suomalaiset asevoimat (III AK) siirrettiin pois Kiestingin suunnalta.
– Siihen aikaan kuorma-auton lavalle sopi keskimäärin kolme tonnia tavaraa, joten kuljetuksiin tarvittiin sata, jopa kaksi sataa kuorma-autoa päivässä.
Saksalaiset rakensivat Kuusamoon muun muassa elintarvikevarikon, polttoaineen jakelupaikan, ammusvaraston, kenttäsairaalan, autokorjaamoja, Waldlagerin eli metsäleirin, erilaisia rakennustarvikevarastoja ja pesuloita.
– Aluetta Kuusamosta Posiontien varteen asti, jolla suurimmat huoltolaitokset sijaitsivat, kutsuttiin sota-aikana nimellä Pikku-Berliini, Heiskanen sanoo. Torniossa, Kemissä ja muissa paikoissa oli omat Pikku-Berliinit eli saksalaisten huollon keskittymät.
Kuorma-autot eivät kestäneet huonokuntoisia teitä, joten tarvittiin useita autokorjaamoja. Päähuoltotien, Lämsänkyläntien, varressa oli tieleirejä, joissa yritettiin pitää tietä ajokunnossa huoltoliikennettä varten. Saksalaisten huoltokuljetuksia kiusasivat myös venäläisten partisaanien hyökkäykset.
Posiontien varressa oli iso rengasvarikko sekä panssarihalli, jossa korjattiin muun muassa panssarivaunuja.
Joka paikkaan ei tuon aikaisilla teillä päässyt moottoroidusti, ja yhteensä Kuusamo-Kiestinki-suunnalla oli saksalaisten hevosia ja muuleja noin 3 500. Niitä varten pystytettiin eläinsairaaloita.
– Pelkästään Petäjäkankaalla oli kaksi hevossairaalaa. Waffen SS:n hevosia ja muuleja ei saksalaisten mielestä voinut hoitaa Wehrmachtin hevossairaalassa, tai toisin päin. He olivat hyvin tarkkoja siitä, Heiskanen kertoo.
Petäjälammen ja Niskalammen välisellä kannaksella sijaitsi myös SS-Lager Kuusamo, jossa kolmisensataa miestä piti huolta rintamalta pelastetuista, sairaalassa paikatuista eläimistä.
Keskellä kirkonkylää oli esimerkiksi suomalainen sotasairaala 40, jossa hoidettiin niin saksalaisia kuin suomalaisiakin haavoittuneita ja sairastuneita, sekä kenttäpostitoimiston parakit, joiden kautta kulkivat kaikki saksalaisten sotilaiden kirjeet ja paketit.
Lämsänkyläntien varresta, Haukilahden kohdalta löytyi myös Waldlager Kuusamo -metsäleiri, jossa saksalaisia koulutettiin metsätaiteluissa, hiihtämisessä, suunnistamisessa ja muissa Suomessa tarvittavissa taidoissa. Ohikulkeville joukoille levähdyspaikkana toimiva leiri majoitti kerrallaan 500–800 miestä, ja sieltä löytyi erilaisten palveluiden lisäksi esimerkiksi oma elokuvateatteri.
Tärkeä etappipaikka Kuusamon ohi kulkeville saksalaisille joukoille oli sotilaskoti. Heiskanen ei osannut kertoa nykyistä nimeä paikalle, jossa se sijaitsi, mutta tänä päivänä siellä on Rajan komentopaikka ja poliisiasema. Siellä oli tarjolla majoitusta ja ruokaa, ja se oli suosittu kohtaamispaikka.
Saksalaisilla oli paikkakunnalla jopa leipä- ja makkaratehtaat Nilonkankaan–Vänrikinniemen alueella.
– Leipätehtaalla tehtiin noin 16 000 limppua päivässä, ja tarve olisi ollut vielä enemmällekin. Makkaratehdas valmisti sodan aikana yli miljoona kiloa makkaraa.
Saksalaisten huoltoketju lähti yleensä matkaan Danzigin ja Stettinin satamista ja eteni Oulun tai Kemin kautta Kuusamoon ja edelleen Kiestinkiin. Tavaroiden ja henkilöstön lisäksi Kuusamoon kuljetettiin Saksasta asti valtavia määriä hevosten ja muulien syömää korsirehua. Polttoainetta, ampumatarvikkeita ja muonaa saksalaiset puolestaan varastoivat Joutsijärvelle, josta sitä jaeltiin edelleen muun muassa Kuusamoon.
Lisäksi huoltoa parantamaan jouduttiin rakentamaan kapearaiteinen kenttärata Hyrynsalmelta Kuusamoon. 178 kilometrin mittaisen radan rakensivat vuosina 1942–44 venäläiset sotavangit sekä puolalaiset työvelvolliset, ja olipa mukana myös saksalainen kurikomppaniakin. Sitä pitkin kuljetettiin tänne lähinnä ammuksia, muonaa, hevosten ja muulien rehua, erilaisia rakennustarvikkeita sekä lomalaisia.
– Olihan sitä suunniteltu rakennettavan Kiestinkiin asti, mutta sota ehti loppua ennen kuin sinne asti päästiin, Heiskanen sanoo.
Kuusamossa oli sota-aikana käytännössä koko ajan 2 000–3 000 saksalaista. He tulivat Heiskasen mukaan oikein hyvin toimeen paikallisten kanssa.
– Esimerkiksi Niskalammen pohjoispuolella oli pesula, jossa pestiin saksalaisten vaatteita. Sinne otettiin pyykkäreiksi kuusamolaisia naisia. Siitä maksettiin heille erittäin hyvää palkkaa, joten moni oli halukas työskentelemään siellä.
Heiskanen johtaa historiantutkijoiden ryhmää, jossa on toistakymmentä jäsentä. Heiltä julkaistaan lähivuosina neliosainen kirjasarja Korpisota — Kuusamo-Kiestinki 1941–44. Siinä nivotaan yhteen koko Kuusamo-Kiestinki-suunnan sotahistoria noina vuosina: maasotatoimet, ilmasodankäynti, partisaanitoiminta, saksalaisten huollon toiminta Kuusamossa sekä Kuusamon miehitys ja polttaminen.
Teos pohjautuu pääasiassa suomalaisiin ja saksalaisiin sotapäiväkirjoihin sekä sotaveteraanien haastatteluihin. Heiskanen sanoo, että se tulee sisältämään myös paljon ennen julkaisematonta aineistoa.
Saksalaiset vetäytyivät Kuusamosta sen jälkeen, kun Suomen ja Neuvostoliiton välille solmittiin aselepo 4. syyskuuta 1944. Puna-armeija miehitti Kuusamon 27. syyskuuta 1944. Miehitystä kesti 52 päivää.
Lähtiessään saksalaiset tuikkasivat kirkonkylän tuleen, ja samalla paloi esimerkiksi Kuusamon vanha kirkko. Heiskanen otti esityksessään kantaa julkisuudessa ”rönsyilleisiin” väitteisiin siitä, etteivät saksalaiset olisi voineet kirkkoa polttaa. Aikalaishaastatteluista saatujen tietojen perusteella on esitetty, että sen olisivat voineet tehdä myös neuvostosotilaat tai paikalliset huligaanit. Heiskanen ei näihin teorioihin usko.
Hän lainaa esimerkiksi saksalaisen sotaveteraani Otto Messnerin kirjaa Aber ich lebe noch, jossa Messner muistelee, kuinka hänet komennettiin kaivamaan kuoppaa Kuusamon kirkonkelloille maan tasalle poltetun kirkon vieressä eli sen jälkeen, kun saksalaiset olivat polttaneet kirkon.
Heiskanen viittaa myös lääninneuvos Eero Ehon vanhaan tutkimukseen, joka julkaistiin Suomen sotahistoriallisen seuran Kansa taisteli -lehdessä vuonna 1984. Siinä kerrotaan, että Kuusamon viestikeskuksen päällikkönä sota-aikaan toiminut saksalainen kapteeni Tischoff oli sodan jälkeen Kuusamossa käydessään kertonut, että kirkon polttivat Kiestingistä tulleet saksalaiset SS-joukot.
– En lähde julistamaan, että saksalaiset ehdottomasti kirkon polttivat, mutta todennäköisin syyllinen he ovat, hän sanoo.
Aiheesta löytyy tarkempi tutkimusraportti hänen korpisota.fi-sivustoltaan otsikolla ”Kuka poltti Kuusamon kirkon syksyllä 1944?”
Puna-armeijan sotapäiväkirjoihin viitaten puolestaan on väitetty, että saksalaiset ja neuvostoliittolaiset olisivat taistelleet syksyllä 1944 Salpalinjalla Lahtelassa. Heiskasen näkemyksen mukaan Salpalinjalla ei taisteltu. Hänen väitteensä pohjautuu saksalaisiin sotapäiväkirjoihin, saksalaisten veteraanien haastatteluihin ja muistelmateoksiin sekä maastoinventointiin.
Hänen mukaansa puna-armeijan sotapäiväkirjat eivät pidä paikkansa, vaan tapahtumat esitetään niissä neuvostojoukkojen kannalta edullisemmassa ja aktiivisemmassa valossa.
– Esimerkiksi väite, että puna-armeija heitti saksalaiset joukot Salpalinjan asemista Lahtelassa vahvan tykistön tukemana 26.9.1944, on täysin paikkansa pitämätön. Saksalaiset olivat ehtineet jo poistua Salpalinjalta ennen puna-armeijan etenemistä Salpalinjan asemiin.
Heiskasen tutkimusraporttiin tästäkin aiheesta voi tutustua korpisota.fi-sivustolla otsikolla ”Taisteltiinko Vanttajan linjalla syksyllä 1944?”
Tiistain tilaisuus oli osa Naturpoliksen Ordinary Man in a Great War -sotahistoriahanketta, jonka puitteissa on järjestetty aiempiakin luentoja sota-ajan tapahtumista. Toisena esitelmöitsijänä oli tällä kertaa myös Kari Kallonen, joka valotti neuvostopartisaanien iskuja Itä-Suomessa ja Kuusamossa.
Juttua korjattu 17.11.2023 klo 12:47: Divisioonan huoltotarve oli päivässä jopa 270 000 kiloa erilaisia tarvikkeita, ei 270 000 tonnia eli 270 000 000 kiloa, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.
Juttuun lisätty 17.11. klo 13.51 osuus taisteluista Salpalinjalla Lahtelassa syksyllä 1944.
