Paikallisuutiset

Herkkutatti on helppo tunnistaa – sienestys kannattaa aloittaa muutaman lajin opettelulla

Tatit on helppo erottaa muista sienistä, eikä niiden joukossa esiinnyt myrkyllisiä tatteja Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen ulkopuolella. Sienimetsään kannattaa kuitenkin lähteä kokeneen kaverin tai sienikirjan kanssa.

Sienestys on harrastus, joka vie helposti mukanaan. Kokeneen kaverin kanssa metsään lähtemällä pääsee sienestyksen pariin mukavasti, mutta omin toiminkin voi sieneen lähteä opettelemalla ensin muutamia yleisimpiä ruokasieniä.

Sienien tuntemus on tärkeää, sillä metsissä kasvaa myös myrkyllisiä sieniä, osa hyvinkin myrkyllisiä. Hyvä sienikirja auttaa tunnistamisessa.

Tatit on sieniryhmä, josta on helppo aloittaa sillä Kainuussa ei esiinny myrkyllisiä tatteja, vaikka kaikki eivät olekaan ruokasieniä. Tunnetuimmat ja herkullisimmat tatit on varsin helppo tunnistaa.

Tatit erottaa muista sienistä pilleistään. Siinä, missä monilla sienillä on lakin alapinnalla heltat, on tateilla pillit. Herkkutatteja Suomessa kasvaa neljä eri lajia, herkkutatti, männynherkkutatti, koivunherkkutatti ja tammenherkkutatti. Näistä tammenherkkutatti kasvaa etelärannikon lehdoissa, eikä tule tarkemmin esitellyksi tässä jutussa. Kaikki herkkutatit ovat erinomaisia ruokasieniä.

Yleisimmin herkkutattina tunnetaan männynherkkutatti, jonka lakin pinta on punaruskea ja jalka lyhyt ja tukeva, nuijamainen, ylöspäin kapeneva. Herkkutatti on lakin yläpinnaltaan vaalean- tai suklaanruskea ja kosteana tahmea. Koivunherkkutatti on lakin pinnalta vaaleanruskea tai harmaanruskea.

Vaalea verkkokuvio herkkutattien jalassa auttaa erottamaan herkkutatit muista tateista. Esimerkiksi punikkitateilla on jalassa nukkatupsuja ja sappitatilla taas verkkokuvio on tumma. Sappitatti on siitä ikävä seuralainen herkkutattien joukossa, että sen sapenkarvainen maku voi pilata koko sieniaterian, vaikka varsinaisesti myrkyllinen se ei ole. Sappitatin voi erottaa herkkutateista koskettamalla pillistöä, joka muuttuu kosketuksesta ruosteen väriseksi.

Herkkutatit ovat parhaimmillaan melko pieninä. Männynherkkutatti kasvaa kuivilla mäntykankailla, männyt juurisienenä, herkkutatti taas kasvaa tuoreissa kangasmetsissä, kuusen seurassa ja koivun herkkutatti lehti- ja sekametsissä koivun juurisienenä. Kun tatit ovat kovia ja kiinteitä ja pillistö on vaalea, ovat ne parhaimmillaan.

Ihmisten lisäksi myös oravat ja linnut pitävät tateista ja joskus niissä on selviä hampaan jälkiä. Toki toukatkin hyökkäävät tattien kimppuun heti niiden ilmestyessä ja useamman päivän vanha tatti voi olla sisältä aivan syöty ja pehmeä, vaikka se päälle päin näyttäisi hyvältä. Kannattaakin halkaista tatit jo metsässä, niin ei suotta kanna sisältä syötyjä tatteja kotiin asti.

Sienten valmistukseen ja säilömiseen on monia tapoja. Herkkutatit ovat tuoreena herkullisia pannulla voissa tai öljyssä siivuina paistettuna. Säilöminen onnistuu hyvin kuivattuna. Myös pakastamista voi kokeilla, mutta sienen rakenne muuttuu pakastettaessa.

Kuivatut sienet säilyvät hyvin valolta ja kosteudelta suojassa, esimerkiksi lasipurkeissa. Kuivatut tatit on hyvä liottaa ennen käyttöä, ellei niitä hauduta pitkään esimerkiksi pataruuissa.

Sienten kuivaamisessa paras apu on hyötykasvikuivuri. Tatit siivutetaan ohuiksi ja asetellaan kuivuriin yhdessä kerroksessa. Tattisiivujen tulee olla aivan kuivia ennen pakkaamista, jotta ne säilyvät.

Nahkea sienenpala kuivien joukossa saa helposti aikaan pilaantumisen, eikä pilaantuvan sienen haju jätä epäilyn sijaa sille, onko sienet syötäviä. Myös huonolaatuinen sieni hyvien seassa voi kuivatuksen aikana alkaa pilaantua ja haista pahalle.

Hyvin kuivatut sienet säilyvät pitkään ja niitä on helppo lisätä monenlaisiin ruokiin. Kermainen tattikastike taas on kelpo lisuke esimerkiksi liharuuan kaveriksi.

Kirjoittaja on keruutuoteneuvoja. Lähteen käytetty Salo Pertti, Niemelä Tuomo ja Salo Ulla; Suomen sieniopas 2006, Kasvimuseo, WSOY.