Pääkirjoitukset

Sotahistorian käsittelylle on selvästi tarvetta

Kuusamon Seudussa julkaistavat historia-aiheiset jutut saavat poikkeuksessa erittäin suuren suosion. Historiaa käsitteleviä sisältöjä luetaan paljon, tarkasti ja pitkään. Ne pysyvät luetuimpien artikkelien listalla päiväkausia. Kuten esimerkiksi juttu Kuka poltti Kuusamon kirkon? ja tuoreimpana tässä lehdessä printtiversiona ilmestyvä Saksalaiset rakensivat 1941-44 Kuusamoon pikku-Berliinin.

Historiasta kirjoittaminen tuo myös palautetta. Suurin osa palautteen lähettäjistä toivoo, että aiheesta kirjoitettaisiin lisää tai että jutun pohjana ollut luento järjestettäisiin uudelleen.

Mistä historia-aiheiden suosio kertoo? Yksi selitys lienee väestön ikärakenne. Heti sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat nyt sellaisessa iässä, että heillä on aikaa ja kiinnostusta paneutua menneisyyden tapahtumiin. Erityisesti oman lähisuvun historia ja sukututkimukset kiinnostavat.

Sota-ajan tapahtumat herättävät tunteita, koska niissä olivat osallisina suurten ikäluokkien omat vanhemmat. Heistä moni ei kuitenkaan halunnut keskustella sota-ajan kokemuksistaan lastensa kanssa.

Sodan kauhuista, kärsimyksistä ja suruista vaiettiin. Moni muistelee isän kertoneen sotakokemuksistaan vain lyhyesti, erityisen herkillä hetkillä. Jos aiheesta kysyi, saattoi saada hyvin ylimalkaisen vastauksen tai ei vastausta ollenkaan.

Myös esimerkiksi saksalaisten toimet Koillismaalla ovat tulleen lähempään tarkasteluun vasta vuosikausia toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.

Sodan tekemiä viiltoja tuskin voi täysin parantaa, mutta tapahtumat ovat nyt jo niin etäällä, että niitä on helpompi tarkastella ja arvioida neutraalisti.

80 vuotta vanhat asiat nousevat pintaan nyt, koska niistä on kulunut tarpeeksi aikaa. Aika parantaa haavat ja kultaa muistot, sanotaan. Sodan tekemiä viiltoja tuskin voi täysin parantaa, mutta tapahtumat ovat nyt jo niin etäällä, että niitä on helpompi tarkastella ja arvioida neutraalisti. Lisäksi on tullut tilaa ja mahdollisuus antaa tilaa tunteille, jotka vaikeissa sodan jälkeisissä olosuhteissa useimmiten kätkettiin.

Kulttuurintutkija, dosentti Kirsi Laurénin mukaan sotaan liittyvissä tutkimuksissa on tapahtunut muutos, jonka myötä hyökkäys- ja toimintahistorian rinnalla on kiinnostuttu yhä enemmän myös kokemuksista ja tunteista.

Lisäksi halutaan tuoda esiin, miten moninaisin tavoin traumaattiset kokemukset vaikuttivat suomalaisiin perheisiin ja sitä kautta yhteiskuntaan. Laurénin mukaan traumaattisten kokemusten ja muistojen käsittelylle on edelleen tarvetta. Toiveissa on, että vaikenemisen kulttuuri siirtyisi enää seuraaville sukupolville.

Historian läpikäyminen on myös kollektiivisten muistojen luomista ja vaalimista. Historian avulla ymmärrämme, miksi maailma on nyt sellainen kuin se on ja miten se on vaikuttanut meihin ja tekoihimme. Historian tunteminen antaa mahdollisuuden oppia ja kehittyä.