Paikallisuutiset
Tutkija: Vaalitapa ei edistä demokratiaa
Lappilaisen äänellä on vähemmän arvoa kuin muiden vaalipiirien äänestäjillä, ja se on ongelma, sanoo politiikan tutkija Tapio Nykänen.
Yliopistonlehtori, politiikan tutkija Tapio Nykänen Lapin yliopistosta suostuu tekemään yhden, matemaattisen povauksen eduskuntavaaleista Lapin vaalipiirissä. Se menee näin: Lapin vaalipiiristä vähennetty yksi paikka taitaa lähteä keskustalta. Muuten vaalitulos saattaa olla hyvin samankaltainen kuin vaaleissa neljä vuotta sitten.
Nykäsen mielestä asetelmat ovat Lapissa kuitenkin sellaiset, että tulos voi heittää vaikka kuperkeikkaa. Perussuomalaiset voi hyvin saada kaksi paikkaa. Keskustalla on puolestaan pienet mahdollisuudet jopa kolmeen paikkaan. Puolueen lista on nimivahva, ja samalla sekä kokoomuksen, vasemmistoliiton että vihreiden listoilta puuttuu edellisissä vaaleissa suuria äänisaaliita keränneitä nimiä. Sekin on mahdollista, että kokoomus tai vasemmistoliitto jää tyystin vaille paikkaa.
Nykänen nostaa esiin muutaman erityisen kiinnostavan vaaleihin liittyvän muuttujan. Ensimmäinen on keskustan kannatus valtakunnallisesti. Puolue on pitkään ollut Lapissa suurin ja saanut läpi kolme kansanedustajaa, mutta nyt koko maassa puolueen kannatus laahaa kymmenen prosentin tienoilla. Lapissa sen kannatus on tuota suurempaa, mutta pelko kolmannen lappilaisedustajan menettämisestä aiheuttanee puoluetoimistolla harmaita hiuksia.
– Millaisen torjuntavoiton keskusta pystyy ottamaan, vai pystyykö se vahvalla listalla jopa varsinaiseen vaalivoittoon, Nykänen miettii.
Vasemmistoliitolla istuva kansanedustaja Markus Mustajärvi ei ole tällä kertaa ehdolla, eikä puolueella vaikuttaisi olevan selvää kärkiehdokasta. Jakaantuvatko Mustajärven äänet puolueen muille ehdokkaille vai siirtyykö ääniä muidenkin puolueiden laareihin?
– 50 prosenttia äänestää tilastollisesti samaa puoluetta kuin edellisissä vaaleissa. Puolue ei kuitenkaan juuri koskaan menetä toista puolikasta äänistä, vaan ääniä siirtyy listojen välillä eri suuntiin. Nykänen kertoo.
SDP:n tulokselle puolestaan antanee myötätuulta pääministeri Sanna Marinin valtava suosio.
– Marin kerää demareille paljon ääniä Lapissakin, vaikka ei ole täällä ehdolla, Nykänen arvioi.
Neljäs iso kysymysmerkki on, minne menevät Riikka Karppisen vajaat kahdeksan tuhatta ääntä. Niillä voi olla suuri merkitys vaalien tulokseen Lapissa. Etsivätkö Karppista viimeksi äänestäneet saman profiilin ehdokasta tälläkin kertaa?
Paikkajako on ollut sekä Lapissa että valtakunnallisestikin vaalien suurimpia puheenaiheita. Kisa pääministeripuolueen paikasta on gallupien perusteella tiukka, ja julkisessa keskustelussa on spekuloitu paljon eri hallituspohjilla.
Nykästä hieman ihmetyttää, että mikään muu aihe ei ole noussut selväksi puheenaiheeksi vaalien alla.
– Asiakysymyksistä on puhuttu yllättävän vähän, hän sanoo.
Nykäsestä on silmiinpistävää, että Lapissakaan ei ole juurikaan noussut esiin suuria vaaliteemoja alueen ehdokkaille. Jonkinlaista kiistaa on ollut esimerkiksi luonnon käyttämisestä
Nykänen arvioikin, että puolueet alkavat olla hyvin lähellä toisiaan monissa ratkaisevissa aiheissa. Myös kuluneen vaalikauden suuret kriisit, koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, ovat tiivistäneet puolueita. Selkeimmin muista puolueista erottuu jatkuvasti perussuomalaiset, mutta sekin on melko lähellä muita puolueita esimerkiksi ulkopolitiikassa.
Eduskuntavaaliehdokkaille varsinaisten selvien teemojen puuttuminen tietenkin sopii.
– Ehdokkaalle se on helppoa. Eivät lupaa mitään eivätkä sitten joudu rikkomaan mitään lupauksia.
Äänestäjää selvemmät teemat auttaisivat.
– Äänestäjä voi joutua antamaan mandaatin jollekin ehdokkaalle hoitaa mahdollisimman hyvin asioita tietämättä tarkemmin tämän kantoja. Toisaalta näin on aina: vaaleissa annetaan ehdokkaalle myös mandaatti käyttää omaa harkintaa äänestäjän puolesta.
Viittä Lapissa suurinta puoluetta pienempien puolueiden on hankala saada Lapista kansanedustajaa. Se nähtiin viime vaaleissa, kun vihreiden Riikka Karppinen veti puolueen muutaman äänen päähän eduskuntapaikasta.
Pienien ja keskisuurien puolueiden on Lapissa hankala saada kansanedustajaa piilevän äänikynnyksen vuoksi. Nykänen pitää liian korkeaa läpimenokynnystä ongelmana demokratian toteutumisen kannalta. Tavallaan Lapissa keskisuurta tai pientä puoluetta äänestävällä on vähemmän poliittista vaikutusvaltaa kuin muissa vaalipiireissä.
Vaalipiirien yhdistäminen vaatisi jopa perustuslain muutoksen, mutta vaaliyhtymän tai vaalialueen kanssa selvittäisiin pienemmällä lainsäädäntötyöllä. Esimerkiksi lapin ja Oulun vaalialueessa laskettaisiin vaalin tulos yhteisesti, mutta paikkoja olisi silti jyvitetty molemmille saman verran kuin nytkin, siis Lapille kuusi paikkaa.
– Viime vaaleissa ainoa muutos Lapissa olisi ollut, että Riikka Karppinen olisi mennyt läpi Markus Lohen sijaan.
Lapin edustajien määrään Nykänen ei lähtisi koskemaan. Lapissa on asukaslukuun suhteutettuna oikea määrä edustajia eduskunnassa, mutta syy Lapin tilanteelle on vaalipiirin vähäväkisyyden lisäksi vaalipaikkojen jaossa käytetyssä d'Hondtin menetelmässä. Siinä puolueen tai ehdokaslistan eniten ääniä saanut saa vertausluvukseen koko puolueen äänimäärän, toiseksi tullut puolet siitä, kolmanneksi tullut kolmasosan ja niin edelleen.
Ääntenlaskentatavan muuttaminen voisi tuoda reilumman lopputuloksen, mutta nykyisen menetelmän vaihtaminen voi olla hankalaa, sillä suurilla puolueilla ei ole motiivia puoltaa vaihtoa.
– Jokainen ääni valtakunnassa ei ole oman vaalipiirinsä tulokseen nähden yhtä merkityksellinen eli järjestelmä ei ole äänestäjien kannalta reilu, Nykänen huomauttaa.
Mikä on piilevä äänikynnys?
Vaalien paikkajaossa merkityksellisiä termejä ovat sulkukynnys, edustuskynnys ja piilevä äänikynnys, Tapio Nykänen kertoo.
Sulkukynnys on matemaattisesti suurin mahdollinen ääniosuus, jolla puolue voi jäädä ilman paikkaa. Se riippuu valittavien määrästä. Lapissa sulkukynnys on nyt peräti 14,29 prosenttia äänistä, viime vaaleissa se oli 12,5 prosenttia. Jos puolue saa sulkukynnystä enemmän ääniä, se saa varmuudella vähintään yhden paikan. Edustuskynnys on puolestaan pienin mahdollinen ääniosuus, jolla puolue voi saada yhden paikan. Sekin riippuu valittavien määrästä ja ehdokaslistojen määrästä. Lapissa edustuskynnys on nyt 5,26 prosenttia kaikista äänistä.
Piilevä äänikynnys on äänimäärä, joka jossain oikeassa vaalissa vaadittiin, jotta lista sai läpi vähintään yhden ehdokkaan. Se asettuu aina edustuskynnyksen ja sulkukynnyksen väliin ja riippuu siitä, mikä on äänestysaktiivisuus ja miten äänet listoille jakaantuvat. Koska äänet jakautuvat epätasaisesti, piilevä äänikynnys voi nousta melko lähellekin sulkukynnystä. Usein piilevä äänikynnys lasketaan niin, että viimeisen läpimenijän vertausluku jaetaan annettujen äänien määrällä. Tällä tavalla laskettuna vuoden 2019 piilevä äänikynnys oli Lapissa 9,73 prosenttia äänistä. Vihreät sai äänistä 9,7 % eli jäi piilevästä äänikynnyksestä 0,03 prosenttiyksikköä. Äänissä laskettuna tämä oli kahdeksan ääntä, joka erotti keskustan Markus Lohen ja vihreiden Riikka Karppisen.
– Piilevä äänikynnys ei ole itsessään ongelma vaan vain vaaleja kuvaava neutraali tunnusluku. Ongelma siitä tulee, kun se kasvaa huomattavan korkeaksi; sanokaamme selvästi yli 6-7 prosenttiin. Vaikka edustajien määrä suhteessa äänimäärään on kaikissa vaalipiireissä likipitäen sama eli 21–23 tuhatta äänestäjää yhtä edustajaa kohti, on d’Hondtin menetelmään perustuva tuloksen laskentatapa sellainen, että se jakaa aluksi useita paikkoja eniten ääniä saaneille puolueille. Kun paikkoja on vähän, ne ehtivät loppua ennen kuin pienempi ryhmittymä saa edustajan.
