Paikallisuutiset
Uusi sota-ajan muistomerkki Taivalkoskelle – Piispajärvellä asunut Niilo Manninen joutui partisaanien uhriksi vuonna 1942
Taivalkosken Kuikkavaarassa tapahtunut partiaaani-isku oli ensimmäisiä vuonna 1942. Sotahistorian harrastaja Tuomo Horsman mukaan erityisesti vuoden 1943 kesästä muodostui rajan siviiliväestölle pelon ja kauhun kesä.
Partisaanien uhriksi vuonna 1942 joutuneen Niilo Mannisen muistomerkki paljastettiin vanhan viitostien varteen Taivalkosken Kuikkavaarassa, joka sijaitsee Nuottivaarantien tuntumassa.
Lähes päivälleen 81 vuotta sitten tapahtunut partisaani-isku oli Mannisen suvun ja naapureiden tiedossa. Heidän kauttaan taivalkoskelainen sotahistorian harrastaja Tuomo Horsma sai tiedon tapahtuneesta, ja toimet muistomerkin saamiseksi tapahtumapaikalle alkoivat.
Suomussalmen Piispajärvellä asunut korpraali Niilo Manninen oli ollut lomalla Uhtuan rintamalohkolta. Hän oli lähtenyt hakemaan voita Nuottivaaran Takalosta, kun partisaanit tavoittivat hänet. Manninen oli ollut muuten siviilivaatteissa, mutta sotilaslakki oli paljastanut hänet rintamamieheksi.
Hetkeä ennen iskua Manninen oli keskustellut vastaan tulleen kyläläisen kanssa, joka lähdettyään paikalta kuuli laukaukset Kuikkavaarasta. Mannisen Hilda-vaimosta tuli leski ja pojista, Jonnesta ja Anterosta, sotaorpoja. Perheen tytär, Maija-Liisa, oli kuollut jo vuonna 1940.
Tilaisuuden alkajaisiksi Niilo Mannisen jälkipolvesta lastenlastenlapset Marianna Manninen ja Topi Mikkilä paljastivat muistomerkin, jonka kirkkoherra Tuomo Törmänen siunasi. Omaisen puheenvuoron piti Matti Manninen, Niilon Jonne-pojan poika.
Seppeleitä laskivat omaisten lisäksi Tammenlehvän perinnetoimikunta Taivalkoskelta, Suomussalmen Rajavartioston Kilta ja Suomussalmen seurakunta.
Hartaushetkessä Törmänen luki muistovärssyn Niilo Mannisen kuolinilmoituksesta, joka oli ollut Kainuun Sanomissa 29.10.1942. ”Niin kaunis ja kirkas oli tulevaisuus, jota kohden kävi untemme pursi. Vaan kylmä ja kolkko oli sanoma tuo, joka kaikki toiveemme mursi.”
Muistomerkki siunattiin sanoin: ”Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki tämän muistomerkin ja kaikki, jotka täällä muistomerkillä vierailevat. Auttakoon Jumala meitä muistamaan Niilo Mannisen elämää ja kärsimystä. Antakoon hyvä Jumala Niilo Manniselle iankaikkisen rauhan ja levon Kristuksen ansion tähden.”
Muistomerkin hankkimiseen ja tilaisuuden järjestämiseen osallistuivat Taivalkosken kunnan tekninen toimi, Kainuun Rajavartioston Killan Suomussalmen osasto, Taivalkosken ja Suomussalmen seurakunnat, Tammenlehvän Perinneliiton Taivalkosken osasto ja Piston maamiesseura.
Tuomo Horsma piti puheenvuoron Partisaani-iskut Kainuussa ja Koillismaalla jatkosodan vuosina.
– Jo kesästä 1941 lähtien suomalaisia vakoilemaan lähetettiin kahden miehen desanttipartioita. Desanteille annettiin alkeellinen koulutus Kuusiniemen kylässä, joka sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä Uhtualta itään, Horsma kertoi.
Neuvostoliiton rintama-alueilla alettiin koota systemaattisesti partisaanijoukkoja vuonna 1941. Uhtualta noin 30 kilometriä itään sijainneen Haikolan taloryhmän alueella koulutettiin partisaaneja tekemään tuhoja Kainuun ja Etelä-Kuusamon alueilla.
– Parhaimmillaan koulutettavina oli noin 400 miestä ja naista. Koulutuksen painopiste oli pelon kylväminen ja surmaaminen suomalaisten keskuudessa, myös viestikoulutukseen keskityttiin. Haikolassa koulutetut partisaaniosastot olivat Punaiset Partisaanit päällikkönään Shurits, Punainen Sotalippu päällikkönään Wedemdiskj ja Sotahuuto päällikkönään Kontarov, Horsma kertoi puheessaan.
Ensimmäiset partisaani-iskut tehtiin 28.6.1942 Kuusamon Murtovaaran alueella saksalaisten kolonnaa vastaan. Iskussa kuoli kuusi saksalaista sotilasta.
Samalla alueella partisaanit iskivät kahteen suomalaiseen autoon. Iskussa kuolivat sotilaskotisisaret Toini Jännes, Greta Palojärvi ja Fanni Alfres sekä vartiomies Toimi Ilmari Rossinen ja kuljettaja Veikko Moilanen.
Horsma selosti, että partisaanit iskivät myös Kuhmon Kuumun kylän Kurkivaaraan 9.7.1942 ja surmasivat kaksi talon asukasta.
Kuusamon Suorajärvellä Uutelan talossa partisaanihyökkäyksessä 11.7.1942 kuoli lomalla ollut työvelvollinen Edvard Määttä, jonka vaimo joutui vangiksi. Talon Reetta-emäntä pelastui suomalaisten sotilaiden yllätettyä partisaanit.
– Seuraava isku oli tällä paikalla 30.8.1942, kun viitostien kulkijoita metsässä väijynyt partisaaniryhmä surmasi Niilo Mannisen, Horsma kertoi.
Seuraava hyökkäys oli 3.10.1942 Kuusamon pitäjän etelälaidalla, Kuolion kylässä, noin 60 kilometrin päässä rajalta. Siellä Oulu-Kuusamo-maantien länsipuolella, Niskalehdon talossa partisaanit surmasivat talon isännän ja kolme tytärtä.
Emäntään osui yhdeksän laukausta, mutta hän säilyi hengissä, samoin kuin yksi talon naisista, joka ryömi sängyn alle ja tekeytyi kuolleeksi. Seuraavana päivänä lähistöllä katosi ansakierroksella ollut Ville Karjalainen, joka ei palannut koskaan kotiin.
Kuhmon Viiksimon kylällä liikkui 24.9.1942 viikon ajan 79-miehinen, Punainen Äänisläinen -ryhmään kuulunut partisaaniosasto. Kylään tehdyssä hyökkäyksessä kuoli kahdeksan kyläläistä.
– Tästä tapahtumasta kuulin aloittaessa urani rajavartijana Kuhmossa. Vartiopäällikkö, rajavartiomestari Toivo Heikkinen kertoi olleensa tuolloin 11-vuotiaana koiransa kanssa järven rannalla, jonka lähistöllä oli heinäsuova.
– Näin Toivo Heikkinen kertoi ensimmäisen partiovuoroni aikana:
”Näin vihollissotilaiden tulevan kotimme pihaan. Ryntäsin koira sylissäni suovan alle piiloon. Muutamia sotilaita meni sisälle taloon, josta kohta kuului laukauksia. Näin äitini hyppäävän keittiön ikkunasta ulos sylissään perheemme tyttövauva. Muu talonväki komennettiin pihalle ja heidät ammuttiin heti. Äitiämmekin tulitettiin perään hänen juostessaan pakoon. Näin, miten äitiin osui ja hän tuupertui maahan.
Sitten näin partisaanien ottavan talostamme ruokaa mukaansa. Pidin koiraa kainalossani ja pidin sitä nokasta niin, ettei se haukkuisi ja ilmiantaisi minua. Jonkin ajan kuluttua partisaanit poistuivat. Makasin kauan suovan alla, kunnes huomasin paikalle saapuvan suomalaisia sotilaita ja uskalsin tulla heidän näkösälleen.
Sotilaat tutkivat vainajat ja huomasivat, että äidin olkaa vasten ollut sisareni oli saanut konepistoolin luodin otsaansa. mutta hän oli hengissä. Sairaalassa selvisi, että luoti oli mennyt aivolohkojen välistä. Hän pelastui ja sai elää pitkän elämän.”
Tuomo Horsman mukaan vuoden 1943 kesästä muodostui rajan siviiliväestölle pelon ja kauhun kesä. Partisaanit hyökkäsivät Kuusamon Lämsänkylälle Uutelan taloon 18.7.1943 ja surmasivat kuusi talossa ollutta ihmistä. Rintamalta lomalla ollut talon isäntä Juho Määttä joutui vangiksi. Suorajärven kylässä heinäaikana partisaanit väijyivät heinäpellossa, josta käsin ampuivat Niilo Luukkosta jalkaan, ja Luukkonen invalidisoitui.
Hossassa partisaanit ampuivat 9.7.1943 poromies Antti Karvosen.
Suomussalmen Malahvianvaaran suunnalla partisaanit tekivät iskun paikallisen taksimiehen autoon 25.6.1943 ja autoilija Nikolai Huovinen haavoittui vaikeasti.
Seuraavana päivänä partisaanit hyökkäsivät Malahvianvaarassa Hyryn taloon ja surmasivat yksitoista siviilihenkilöä.
Edelleen Malahvian kylällä iskettiin 4.7.1943. Yhteensä yli 30 ihmistä sai surmansa Malahvian iskuissa.
Kuhmon Iivantiiran kylän Hirvivaaran taloon 24.7.1943 tehdyssä iskussa partisaanit surmasivat talon kolme aikuista ja viisi lasta. Suomalaiset tuhosivat koko tämän partisaaniosaston takaa-ajossa.
– Näihin kaikkiin iskuihin liittyy rankkoja kokemuksia, joista olemme saaneet kuulla silloisilta lapsilta, jotka selvisivät iskuista hengissä. Kiitän sosiaalineuvos Tyyne Martikaista, jonka johdolla iskuista hengissä selvinneet saatiin kertomaan kokemuksistaan. Martikaisen toimesta heille myönnettiin 2000-luvun alussa valtiolta pieni korvaus ja veteraanitunnuksen kautta kuntoutusoikeus, Horsma kertoi.
Veteraaniperinnetyö jatkuu Suomeen perustetuissa veteraaniperinnetoimikunnissa. Ne vaalivat veteraaniperinnettä ja huolehtivat esimerkiksi muistomerkkien kunnosta ja ympäristön siisteydestä.
– Puolustusvoimat tulevat edelleen määräämään varusmiehiä tekemään jokavuotista varainkeräystä veteraaneille. Toivommekin, että kuntalaiset ojentaisivat auttavan kätensä näihin keräyksiin. Veteraanitunnuksen omaavat nuorimmatkin henkilöt ovat syntyneet 1930-luvulla, Tuomo Horsma totesi puheensa lopulla.
Jutun tiedot partisaani-iskuista Kainuussa ja Koillismaalla perustuvat Tuomo Horsman pitämään puheeseen Mannisen muistomerkin paljastustilaisuudessa.
